Kuvitteellinen treffi-ilmoitus

Halutaan mies (vaikka naisen kanssa seurustelu voisi olla mielenkiintoisempaa). Vaatimukset:
Sisäsiisti ei riitä, pitää nauttia siisteydestä
Ei mustavalkoisia mielipiteitä
Keskustelu- ja viihdytystaitoinen
Positiivinen
Huomaavainen
Ei melua eikä haise

"Sitä jotain"

Erektiohäiriöistä ei ole haittaa
Paljon menossa maailmalla
On hyvä jättämään minut rauhaan

Ja ehkä sen rauhaan jättämisen voisi aloittaa jo nyt. Sinkkuna sittenkin parempi.


Tämä siis on minun parodiani pienellä totuuden jyvällä. Hyvä muistutus miksi sinkkuna oleminen on mukavaa ja miksi minä olen huono ihminen suhteeseen.

Vaatekaupat

Menin tänään ostoskeskukseen. Ajattelin vilkaista samalla vaatteita.

Kävelin sisään lähimpään kauppaan ja silmiin särki. Jonkin ajan päästä tajusin, että kauppaa ei ollut tarkoitus käydä lävitse harppoen vaan hitaasti maleksien, välillä pysähtyen tutkimaan mielenkiintoisia vaatekappaleita. Omaksuin sitten vastenhakoisesti tämän maleksimisen ja pysähdyin näön vuoksi muutaman paidan kohdalle. Eivät ne varsinaisesti kiinnostaneet.

Tunsin olevani aika outo otus tuossa liikkeessä. Röyhelöitä ja pinkkiä. Ihan kiva - ehkä jollekin muulle. Vaatekaupassa makuni mukaan en ole liioin nainen enkä mies. Jos vaatekauppojen naiseus on sitä normaalia, niin minä en ole sitten nainen.

Sama on vaatemainoksissa. Jos satun niitä näkemään niin en tunne mitään halua saada niitä vaatteita. Ne sopivat mallille, mutta minä tunnen olevani hyvin kaukana mallista. Emme ole edes samaa lajia. Miksi siis haluaisin pukeutua kuin sellainen?

Kävelin ostoksesta ulos reilun vartin jälkeen (vaikka pyrähdin useassa liikkeessä). Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka olin henkisesti valmistautunut kukkaron kevenemiseen.

Aika julkaista avatar

Annan vääriä signaaleja

Olen tässä pikkuhiljaa alkanut älytä, että annan ihmisille vääriä signaaleja. Kun kanssani juttelee, niin juttelen iloisesti takaisin, hymyilen ja vitsejä tulee jos tarvitaan. Tai sitten vain istun ja kuuntelen, välillä nyökytellen. Minuun on ehkä liian helppo ihastua (hirveän vaikea kirjoittaa tuo lause, tuntuu niin isolta itsekehulta). Ja olen vielä niin kiltti, että tunnen huonoa omatuntoa siitä jos en voi vastata toisen tunteisiin.

Toisaalta, en osaa antaa negatiivisia signaaleja. Haluan vain pitää kaikista ihmisistä ja haluan epätoivoisesti heidän pitävän minusta. Ja sillä tavalla päätyy nopeasti kavereiksi. Ja aina liian myöhään tajuan, että en kestä tätä ihmistä, mutta en osaa lopettaa oikein. Asiat päättyvät hiljaiseen tyhjiöräjähdykseen avaruudessa. En saa suhteita hiipumaan silloin kun sitä haluan enkä osaa ilmaista negatiivisia asioita.

On alkanut tuntua helpommalta pysyä sisällä vanhojen ystävien keskuudessa, joiden kanssa tietää tulevansa toimeen ilman suuria yllätyksiä.

Seksiä? Ei kiitos...

Häpeällisin salaisuuteni on se, että olen neitsyt.

Takana on suhteita. Epäonnistuineita sellaisia, koska minä olen näiden asioiden kanssa niin lukossa.

Ehkä osa syystä on valtava painostus. Media, poikakaveri, sukulaiset, kaverit... kaikki odottavat että olen seksuaalisesti aktiivinen. Sellainen normaali nuori nainen, joka viihtyy lakanoidenkin välissä. Toivoisin, että voisin unotaa asian ja antaa ikävien hetkien unohtua, mutta siihen törmää liiaksi. Minulle seksi ja seksuaalisuus ei ole vielä mikään nautinnon aihe. Se on velvollisuus johon on kyettävä ollakseen normaali.

Vaikka en edes pyrkisi olemaan normaali, niin tämä on alue, jolla ihmiset eivät odota epänormaliuutta (ainakaan minun kohdallani). Kamalinta olisi päätyä taas seurustelemaan ja taas tuntea se kamala paine siihen, että pitäisi, pitäisi ja pitäisi. En edes välitä haleista eikä suutelu innosta.

Kukaan ei halua minua...

... töihin firmaansa. En ole koskaan se hakijoista paras. En tosin se huonoinkaan. Olen aina ollut (ja varmaan tulen aina olemaankin) keskivertoa. Minuun ei taitojeni puolesta kiinnitetä huomiota. Arvosanat eivät ole olleet koskaan niin hyviä, että olisin ansainnut kiitosta eivätkä niin huonoja, että minusta oltaisiin huolestuttu. Ikävä keskiverto joka pysyy samassa tasassa riippumatta siitä tekeekö paljon töitä vai laiskottelee.

Se kasin tyttö. Ja kasin tyttö on paperilla tylsä.

Houkuttaisi melkein lähteä ilmaiseksi johonkin firmaan töihin. Ehkä minun täytyykin tehdä niin saadakseni jalkani oven väliin. Tosielämässä kuitenkin kasin tyttö tekee työtä tasaisesti ja saa aikaan palamatta loppuun. Tosielämässä (josta yrityselämä tuntuu olevan kaukana) minulle uskalletaan antaa oikeaa vastuuta, koska minuun luotetaan. Vaan ei minua silti vielä huolita mihinkään.

Kasin tyttö katsoo, että hänen täytyy vielä kehittää itseään.

Minä join eilen...

... kolme siideriä. Ei krapulaa eikä asioita joita katuisin. Oli oikein kiva ilta puolitutussa kaveriporukassa. Olisin halunnut juoda sen neljännenkin siiderin, mutta karkit kolmannen pullon lopussa takasivat sellaisen pahoinvoinnin että en saanut edes sitä kolmatta pulloa loppuun. Kävelymatka öisillä kävelyteillä olisi hävettänyt jos olisi ollut ihmisiä liikkeellä kun meinasin muutamaan otteeseen oksentaa. Oli jopa herrasmies saattamassa osan matkaa (eikä sinä aikana näytetty kyllä ulospäin pahoinvointia.

Illanvietossa oli myös eräs puolituttu, jonka nimeä en enää edes muista. Kasvot kylläkin. Kiva tyyppi. Aina kun satuin vilkaisemaan hänen suuntaansa hän oli katsomassa takaisin. Sellainen saa minut ujostumaan. En halua lähteä flirttailemaan, joten käännän ujosti (ihan sitä todellista ujoutta) katseeni pois. Pelkään hänen olevan kiinnostunut minusta. Vielä enemmän pelkään itse olevani kiinnostunut hänestä. Eniten pelkään sitä, että päätyisin jälleen seurustelemaan. Miehet ovat parhaimpia ihan vain kavereina.