Antiluulotautisuus
Huomaan kärsiväni jostain jonka olen päättänyt nimetä "antiluulotautisuuudeksi".
Olen sairas. Se on näitä keväisiä massaflunssia, joita lähes jokainen sairastaa. Flunssa toi mukanaan bakteeripitoiset kaverinsa. Tauti seuraa toistaan aina vain pahentuen. Oikea luulotautinen voisi jo hieman panikoida tässä vaiheessa.
Oikea antiluulotautinen taas huomaa hieman huonon olon, joka on aivan liian mitätöntä, jotta sen vuoksi kannattaisi mennä lääkärille. Sen vuoksi taudin pitää antaa vielä muhia vähintään puoli viikkoa, jos vaikka se menisi ohi. Jos tauti on puolen viikon päästä ennallaan, niin odotetaan viikko lisää. Jos tauti on pahentunut, niin sitten voidaan ehkä ottaa yhteys lääkäriin, mutta sekin vain siinä tapauksessa, että ihmiset ympärillä painostavat ajanvarauksen kanssa.
Sen jälkeen kun lääkärinaika on varattu, niin kaikki oireet tuntuvat mystisesti katoavan. Yhtäkkiä ne joutuvat niin tiukan epäilyn kohteeksi, että oireet eivät uskalla tulla pintaan. Antiluulotautinen on tässä vaiheessa täysin varma, että hälyytys oli väärä ja hän vain tuhlaa lääkärin aikaa. Kun antiluulotautinen pääsee tähän lopputulokseen, lääkärinaikaa on liian myöhäistä perua, joten antiluulotautinen ilmaantuu paikalle sovittuna hetkenä. Lääkäri kirjoittaa tapaamisen aikana pinon reseptejä ja sairaslomaa.
Vasta lääkärin varmistuksen saatuaan antiluulotautinen ymmärtää, että mahtaa oikeasti olla sairas. Oireetkin palavaat takaisin kuin taikaiskusta ja antiluulotautinen osaa antautua sairastamiselle.
posted by http mistress @ 21:00
2 Comments:
Minulla kävi tuollainen viime vuonna. Oli talvi, olin Hyvinkäällä MTT:n sikalassa viikon verran kokeilemassa systeemiä. (Koulutusjuttuja.) Siellä asuin viikon takahuoneessa, kahvituvassa. Olosuhteet eivät olleet mitenkään erikoisen hyvät.
(Oli pakko asua siellä koska minulla ei ole autoa. Tämä oli ainutkertainen tapaus. Normaalisti tämä ei ole ongelma, mutta oli pakko keksiä jotain jotta saa kurssisuoritteen tehtyä.)
Sain sitten sieltä reissulta pikkuisen korvatulehduksen. En mennyt lääkäriin. Olo oli väsynyt ja sairas pari kuukautta ennen kuin menin. Lopputulos: sain korvien huuhdontaan sellaista spriipohjaista tippaa, joka laitettiin korvaan. Koska tärykalvo oli mennyt jo, ja takana on putkisto nieluun, joka oli tulehtunut melko isosti, sain kivan vatsaruokinnan. (valui aines yksinkertaisesti läpi.)
Lopputuloksena oli se, että kuulo huononi vasemmassa korvassa entisestään ja tasapainoelimiin tuli pieni vika.
Eikä ketään muuta voi syyttää kuin itseään. (MTT:llä oltiin ystävällisiä ja avuliaita kun järjestettiin tilat. Itse olisi vain pitänyt pakata enemmän tavaraa, kuin mitä pystyi kantamaan. [Pidin ruokaa tärkeämpänä kuin peittoja. Hyvä valinta sinänsä. Tosin bokkenkin tuli mukaan. Se oli tosin mielenterveyden kannalta fiksua, eikä sitä laukussa kannettu, vaan selässä. Pakkaamisongelman ratkaisu siis.])
Onhan se häpeä mennä turhan takia lääkäriin. Onhan?
Hyvin opettavainen tarina kaltaiselleni antiluulosairaalle. Nykyään olen oppinut toisen tavan millä saan itseni lääkärille asti: kerätään tarpeeksi vaivoja. Silloin ei haittaa vaikka muutama vaiva ei olisikaan todellinen, kun jokin todennäköisesti on. Tuossakin on vain ongelmana se, että lääkärillä käynti menee yliajalle eikä silti ehdi kertoa kaikkia ongelmia.
Ja reseptejä taas pinoutuu.
Post a Comment
<< Home