Tunteet ja uskominen

Tilastollisesti suurempi prosentti naisista uskoo jumalaan mitä miehistä. Minä koen sen aika masentavaksi havainnoksi. Mikä naiseudessa tekee sen, että todennäköisimmin uskoo muiden määrittelemään jumalhahmoon?

Kokemusten kautta olen huomannut, että vaikka suurin osa naisista yhdistää loistavasti rationalismin ja tunteella päättämisen, jossain asioissa mennään pelkästään tunteen kanssa. Uskonto yksi asia. Joskus olen saanut kaverini suuttumaan sillä, että olen kysynyt miksi hän uskoo. Myönnän, että kysymys on hyvin intiimi, mutta sen tarkoituksena oli vain ymmärtää toisen näkemystä. Näiden keskusteluiden jälkeen minulle on jäänyt kuva, että on ihan sama mitä uskonnossa opetetaan ja mikä on sen historia. Tärkeintä on vain se tunne.

Lähimmäisenrakkaus on yksi niistä yleisistä inhimillisyyden arvoista, joka on valjastettu tehokkaasti uskonnon markkinointiin. Tuntuu kivalta kuulua siihen ryhmään joka korostaa lähimmäisenrakkautta, vaikka sama ryhmä olisi syyllistynyt suuriin hirmutöihin. Yksinkertainen usko ilman ikäviä yksityiskohtia on helppoa. Uskoa pidetään yleisesti hyvänä asiana, joten se on helppo tunteen valinta jos unohdetaan faktat.

Minulle ei koskaan riittänyt kiltti ja kiva valinta, jotta olisin kiltti tyttö. Halusin tietoa ja loogisuutta. Siinä missä jotkut ovat painottaneet tunnetta päätöksissään, minä olen painottanut järkeä. Tunteen mukaan uskominen oli helppo ja hyvä ratkaisu, mutta siinä ei ollut mitään järkeä. Päätin olla ateisti.