Savua

Olen tämän illan kärsinyt astamakohtauksista jotka tulevat aina uudestaan ja uudestaan. Syynä on asuntooni sisälle tunkeutuva tupakansavu. Eteenkin kylpyhuoneessa haisee tupakka niin vahvasti kuin joku olisi olisi käynyt polttamassa siellä. Tunnen voimatonta vihaa. En voi tehdä mitään. Joudun vain hengittämään tätä huonoa ilmaa enkä voi paeta minnekään. Hengittäminen on vaikeaa.

Jollain toisella on mahtaa olla mukava ja rentouttava ilta. Ehkä kavereita käymässä ja poltetaan yhdessä tupakkaa. Nautiskellaan.

Sydän tykyttää liiallisesta astmalääkeannoksesta. Minäkin haluaisin rentoutua. Mieleen muistuu se yksi kiva tyyppi edellisestä kaupungista. Olin häneen ihastunut. Hänkin minuun. Hän kerjäsi minulta baarissa suukkoa kädessään palava tupakka. Pöydän yläpuolella oli tupakoinnin kieltävä kyltti. Katsoin hetken, että on kiva tyyppi, mutta hän tupakoi. Pidin kiinni periaatteestani etten nuole tuhkakuppeja.

Tupakoiville ihmisille on helpointa antaa pakit. Ei heitä edes harkitse tosissaan. Ei tarvitse odottaa suhdetta jossa he pääsisivät satuttamaan. He satuttavat jo nyt omalla nautinnollaan.

Odotan innolla kesää ja uutta lakia. Baarissa käyminen muutuu ehkä jossain määrin mukavammaksi.