Nörttiys vs sosiaaliset taidot
Verkossa tuntuu jatkuvan loputtomiin debaatti siitä onko nörttiys pahaksi sosiaalisille taidoille ja onko nörteillä pahemmin ihmisarvoa. Sanotaan, että koneelle omistautuminen on pahaksi ihmissuhteille ja nörtit kertovat kyllä tulevansa toimeen muiden ihmisen kanssa.
Samaan aiheeseen voitaisiin luokitella mikä tahansa harrastus jossa vietetään paljon aikaa yksin tai asuminen jossain hevon kuusessa jossa lähimmän kaverin luokse on se 20km pakkasessa ja on vielä liian nuori ajamaan autoa.
Omakohtaisesti elin nuoruuteni hiukan eristyksissä omistautuen lähinnä tv:lle ja kirjoille. Sosiaaliset kontaktit tapahtuivat vain koulussa. Silloin myös tunsin olevani sosiaalisesti erittäin kömpelö enkä osannut ryhmäkeskusteluissa puhua mitään. Se, että olin hiljaa ja kuuntelin koettiin joskus ärsyttäväksi ja siitä myös sanottiin.
Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin taitoja ja ne kehittyvät käyttämällä. Nykyiset kaverini tuskin osaisivat kuvitella kuinka tumpelo osasinkaan olla silloin aikoinaan. Toisaalta sosiaalisissa taidoissani on edelleen paljon kehittämisen varaa, mutta minulla on koko loppu elämä aikaa niiden harjoittamiseen. Uudet tilanteet muiden ihmisten kanssa ovat kasvattavia kokemuksia.
Yleensä arkiset tilanteet sujuvat hyvin ja jo sen pohjalta ajatellaan sosiaalisten tilanteidenkin hoituvan hyvin. Siltikin liian usein törmää tilanteisiin jossa (lähes aina) mies on täysin tietämätön sosiaalisesta koodistosta. Siinä on tilanne ihan solmussa kun toinen osapuoli käyttäytyy miten sattuu. Sosiaaliset koodit eivät ole mitään absoluuttisia sääntöjä, joten en voi huutaa, että "Ei noin saa toimia", mutta se on tapa jolla joku sosiaalinen tilanne on sanatta sovittu tapahtuvaksi. Saatikka sitten että ymmärrettäisiin elekieltä tai vihjailuja esim. siitä vieras voisi jo poistua.
En siis sano, että ongelma olisi eteenkin nörteissä vaan epäilen muutamia sukupuolen mies edustajia. Toisaalta tunnen monta miestä joilla on paremmat sosiaaliset taidot mitä minulla, eikä mieleeni muistu yhtään naista jonka sosiaalinen taitamattomuus olisi jäänyt mieleen. Teini-ikäisten ja sitä nuorempien kömmähdykset kuuluvat taas siihen opetteluasteeseen. Ehkä joillakin yksilöillä olisi vielä paljon enemmän harjoiteltavaa kanssakäynnistä muiden ihmisten kanssa mitä joillakin muilla.
Ja ikävä kyllä ujosti koneen edessä tai kirjassa kiinni ei niitä taitoja opi. Sen minäkin jouduin huomaamaan.
posted by http mistress @ 20:57
1 Comments:
Moi!
Kirjoituksesi voisi olla lyhyt kuvaus minun elämästäni. Itsekin olin lapsena ja nuorena ujo ja syrjäänvetäytyvä. Vietin aikaa enimmäkseen kotona, kirjojen, telkkarin ja tietokoneen ääressä. Muita ihmisiä tapasin lähinnä koulussa. Harrastuksia minulla ei kovin paljoa ollut, ja niistäkin suurimman osan lopetin jossain vaiheessa. Me asuimme aika syrjässä, eikä minulla ollut omalla paikkakunnalla kavereita, koska vanhempieni älynväläyksen johdosta jouduin käymään koulua vieraalla paikkakunnalla. Olin lapsena aika nörtti, eivätkä ne sosiaaliset taidot olleet tosiaan mitään huippuluokkaa. Kaiken olen joutunut opettelemaan kantapään kautta! Kukaan ei ole ollut opastamassa tai neuvomassa, vanhemmatkaan eivät opettaneet muuta kuin kiittämään ja pyytämään anteeksi. Mutta tosiaan se nörttiys on onneksi elämänkokemuksen myötä pikkuhiljaa karissut pois. Toki niissä sosiaalisissa taidoissa on vieläkin opeteltavaa, mutta melko pitkälle olen jo päässyt. Vielä kun oppisi "lukemaan" ihmisiä ja ymmärtämään niitä hienovaraisia vihjauksia, epäsuoria -ja sanattomia viestejä..
Post a Comment
<< Home