Parrakkuus

Pelkkä ajatus siitä, suutelisin parrakasta miestä tuntuu ikävältä. En kyllä muutenkaan pidä suutelemisesta, mutta parta on ikävän tuntuista ainakin lyhyenä.

Mutta. Jokin parrakkaissa miehissä viehättää. Minulla meni aikaa tajuta tämä mieltymys, mutta olen huomannut että parrakkaat miehet saavat sen yhden vilkaisun enemmän mitä parrattomat. Samalla taas ylimääräinen karvoitus ruumissa ei herätä sympatiaa. Viikset ovat myös parroitusta, mutta ne toimivat yhtä mitä rintakarvat. Huonosti. Valokuvat 70-luvulta ovat monen viiksiä kokeilleen ihmisen kohdalla hirvityksiä. Onneksi sekin muoti väistyi.

Komentaja William T. Riker mahtoi olla ensimmäisiä ihmisiä joiden kohdalla kiinnitin huomiota siihen, että parta voi näyttää hyvältä. Lukiossa yhdellä etäihastuksellani oli vaalea täystparta joka toi mieleen erään hahmon kirjasta jonka olin vasta lukenut. Kaveripiirini on myös jossain määrin parrakasta. Minä kun en isojakaan partoja säiky.

Parta ei ole kuitenkaan mikään ehdoton piirre, mutta jotkut ihmiset se saa näyttämään niin komeilta.