Tyydyttävä uni

Näin tässä yhtenä yönä sellaista unta, että seikkailin sairaalakompleksissa selvittelemässä sairauksiani. Sitten sain yhtäkkiä samalle päivälle ajan joidenkin asiantuntijoiden luoksen. En tiennyt lainkaan missä ne olivat, mutta löysin nuoren sairaanhoitajamiehen saattamaan minut oikeaan osoitteeseen. Sinne oli matkaa lähes kilometri päärakennuksista ja se oli omakotitalo. Mutta päästessäni paikalle nämä Helsingin asiantuntijat olivat jo lähteneet koska olin ollut yhden minuutin myöhässä.


Sain asiasta hirveän raivokohtauksen. Löysin jostain metalliputken ja aloin hakata ympäristöäni sillä. En satuttanut ketään tai juurikaan hajottanut paikkoja, mutta purin turhautumistani apinanraivolla. Raivotessani sain pahoja takautumia menneisyyden traumoista. Nämä eivät olleet minun omiani, vaan uniminäni. Sain takautumista lisää pontta tuohon raivoon. Raivosin niin pitkälle, että olin riehumassa vieläkin sen metalliputken kanssa kun heräsin.

Herätessäni en taas ollut yhtään vihainen. Olin erittäin tyytyväinen ja helpottunut. Kuinka ihanalta oli kerrankin tuntunut päästää ulos estoitta kaikki viha ja turhautuminen. Minun pitäisi nähdä useammin tuollaisia unia. Kun käännän kaikki negatiiviset asiat itseäni kohtaan, unessa raivoaminen tuntuu hyvältä kun todellista vahinkoa ei synny kenellekään.

Taidan olla aika tyypillinen nainen/tyttö sen suhteen, että käännän kaiken itseeni. Seurustelusuhteissa olen aina ottanut syyn itseeni ja toinen osapuoli on nyökytellyt vieressä "kyllä, kaikki sinun syytäsi". Välillä olen havahtunut ajattelemaan että asia ei oikeasti ole niin, mutta ajatustapoja on vaikea muuttaa. Olen oikeasti tempperamenttinen ihminen, mutta olen ajan myötä haudannut tempperamenttini jonnekin hyvin kauas ja pystyn olemaan ainoastaan pikkuveljelleni avoimen tempperamenttinen. Häpeän edelleen esiteiniraivokohtauksiania äitiä kohtaan, että jopa hänen edessään en kykene olemaan vihainen.

Pidän omana kohtana ongelmana myös sitä, että katson törkeää käytöstä aina muiden näkökulmasta. Jos asiakaspalveluihminen räyhää minulle, niin ajattelen vain, että hänellä on huono päivä vaikka samaan aikaan olisin hyvin loukkaantunut. Minulle jää itselleni käteen vain loukkaantumisen tila, jota en saa purettua mihinkään. Joudun ottamaan kaiken vastaan ja hautaamaan sen tuonne jonnekin alitajunnan perukoille.