Aina vain sairautta

Olen varmaan saavuttanut jo kaveripiirissäni legendaarisen maineen sairastelulla, sairauksilla ja niiden määrällä. Muutaman vuoden välein näyttää löytyvän jotain uutta kroonista sairautta ja päälle sitten kiertävät vitsaukset. Yleensä olen varsin sujut asian kanssa, mutta joskus se pistää vituttamaan. Kuten tänään.

Siinä taas missä olen avoin sairauksistani ystävien keskuudessa, niin muuten olen huomannut piilottelevaani asioiden todellista tilaa. En halua, että mahdollinen työnantajani saa juuri ennen mahdollista työhönottoani, että olenkin hyvin sairasteleva ihminen. Sairas ihminen on työpaikalla rasite poissaolopäivien venyvien projektien muodossa. Minulla on toive menestyä työelämässä, mutta sairastelu tuntuu väijyvän taustalla. Kerran olen jo menettänyt työpaikan sen vuoksi, että sairastelin sillon paljon. Koeajalla olin, mutta se pisti ajattelemaan.

En sitä ennen hävennyt tai surkutellut mitään sairauksia. Tunsin kyllä oloni huonoksi kun siihen olin aihetta. Työn menetyksen jälkeen ajoin ajatella, että sairastelu on minulle todella uhka. Samalla yritin tsempata itseäni, että en näyttäisi enää sairastelua tutuille. Ei ole enää varaa tuntea oloaan sairaaksi, vaan on yritettävä sopeutua nykyajan menestyjän kenkiin. Vaikka jaloissa olisikin muutama riippakivi hidastamassa toimintaa. Armoa ei anneta.