Kulttuurirelativismi ja moraali

Wikipedia: kulttuurirelativismi

Luettuani Ayaan Hirsi Alin Neitsythäkki nimisen kirjan, jouduin pohtimaan omaa kulttuurirelativismiani. Kirjassa painotettiin sitä, että me emme saisi sulkea silmiämme kulttuurirelativismin nimessä kun ihmisiä suljetaan koteihinsa, naisia ympärileikataan ja ihmiset pakotetaan ennaltamäärättyyn muottiin. Kärsin ristiriitaisista ajatuksista kun osa tavoista on kammottavia, mutta mikä antaa minulle ylemmyyden tuomita muita? Mikä tekee minun moraalistani niin hyvän, että voin sanoa muille heidän tekevän väärin. Olemmeko todella sivistyksessä ja kulttuurissa muita edellä? En voi sanoa mitään noin rohkeaa. Se että Ayaan Hirsi Ali itse kritisoi omaa kulttuuriaan antaa minulle kuitenkin rohkeutta sanoa, että jotain mätää siitäkin kulttuurista löytyy.

Eikä minullla edes pitäisi olla moraalia. Uskovan suusta olen monta kertaa saanut kuulla olevani vailla uskoa tuomitsijaan, joka pakottaisi minut moraaliselle polulle. Siispä olen epämoraalinen. Silti en voi olla uskomatta yleishumanistiseen moraaliin, joka ei tule uskonhahmoilta saneltuina. "Kohtele toisia niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan". Ei Jeesus sitä keksinyt. Emme olisi kyenneet perustamaan ensimmäistäkään kaupunkia tai kylää ilman tätä ajatusta. Emme aina toimi sen mukaan, mutta se antaa vihjeen siitä kuinka pitäisi toimia.

Välillä tunnen, että minulla on liian tiukka moraali. Se on niin tiukka, että en edes odota muiden sitä seuraavan. Siinähän kaatuisi samalla nykyaikainen yhteiskunta. Yrittäessäni toimia omaa moraaliani vastaan törmään ikään kuin lasiseen seinään, enkä kykene tekemään asiaa joka muiden mielestä voi olla oikein ja täysin normaalia. Samalla olen muiden mielestä täysin moraaliton kun minulla ei ole mitään homoutta taikka avoliittoja vastaan.