Naisen rooli

Jatketaan lastenhankinnasta eteenpäin.

Tytär, äiti, isoäiti. Naisen kolme perinteiteistä roolia, joista aion jättää väliin kaksi viimeistä. Ehkä elämänkaareni määritellään jonain päivänä tytär, täti, isotäti akselilla, mutta silloinkin se määritellään suhteessaan toiseen (sukuun tässä tapauksessa). Naisten rooleissa on perinteisesti ollut hyvin ominnaista, että ne on määritelty jonkun muun kautta. Tämä näkyy eteenkin kielessä, jossa missä mies on normaalisti normi/oletus ja nainen poikkeuks. Samaa käsiteltiin osaltaan Simone de Beauvoirin Toinen Sukupuoli kirjassa, joka julkaistiin jo 1945.

Kirjan lukemisesta on jo vuosia, mutta se oli silti herättävä kokemus. Lukiessa saattoi iloita siitä kuinka paljon Beauvoirin unelmia oltiin saatettu toteen 70 vuoden aikana. Toisaalta kirjasta löytyi epäkohtia jotka ovat nykyään yhtä ajankohtaisia kuin ne olivat kirjaa kirjoittaessa. Kulunut vuosisata (osittain Beauvoirin ajatusten inspiroimana) on ollut suurta myllerrystä sen suhteen mitä on naiseus ja mikä on naisen rooli. Eteenkin 60-70-luku oli sellaista mylleryksen aikaa, että olisi ollut mielenkiintoista elää ja nähdä ne mielenosoitukset.

Mutta olen iloinen saadessani elää tätä aikakautta. Vaikka kapinoisinkin naisen kuvaa vastaan, niin en ole ainoa "epäsovinnainen" nainen. Minä voin tehdä elämälläni muutakin kuin etsiä miehen ja perustaa perheen. Voin äänestää ja olla mukana poliitiikassa. Voin olla vanhapiika (tai sinkku) tuntematta siitä lainkaan häpeää. Yritän tiedostaa sen, että myllerys naisen (sekä miehen) roolista ei ole luultavasti koskaan ohitse. Meillä on aikaa määritellä itsemme uudestaan ja uudestaan. Ja lopulta erikoisemman polun valitsijat ovat niitä uranuurtajia. Onneksi nykyajassa minun ei tarvitse olla skandaalinainen, joka menee "miesten alalle". Olen vähän erillainen, mutta en enää skandaali.

Mutta myös miehen rooli on ongelmallinen. Heillä tuntuu olevan vähän tilaa erilaisuuteen. Miehen odotetaan olevan tekninen lahjakkuus joka lähtee lukemaan vähintään insinööriksi tai mekaanikoksi. Miksi sairaanhoitajaksi lähtenyt mies saa meidät kysymään "miksi"? Naisten kohdalla enää harvemmin kysytään, että miksi olet fyysikko. Miesten oletetaan edelleen olevan puhtaasti "miehiä" kaikissa sen tarkoituksissa. Ei saa itkeä, ei saa olla "naismainen", pitää olla luja. Milloin "miehisyys" määritellään uusiksi?