Pysytään piilossa

Anonyymia pohdintaa naiseudesta, sen odotuksista sekä siihen liittyvistä ilmiöistä. Sekä muuta siihen viittaavaa.

8.5.06

Pyöräilykypärät

Kun olin vielä peruskoulussa minua yritettiin kovasti painostaa hankkimaan pyöräilykypärä koulumatkojen vuoksi. Pidin silloin pintani ja pääni. En suostunut ottamaan pottaa päähäni. Silloisessa koulussa se olisi ollut hierarkinen itsemurha. Olin jo valmiiksi jossain mitättömyyden ja koulukiusatun välimaastossa. Olisin päässyt luokan poikien silmätikuksi jos sellaisen olisin ottanut. Mutta periaatteessa minulla ei ollut mitään pyöräilykypäriä vastaan.

Olen nyt jälleen alkanut pohtia pyöräilykypärän hankkimista uudestaan. Ne alkavat jopa olla tyylikkäitä. Suurin syy on kuitenkin se, että pyöräilyreitilläni on todella varaallisia risteyksiä joihin on luvattu parannuksia, mutta jotka ovat kuitenkin tulossa "joskus". Kivoja vilkkaasti liikennöityjä teitä jotka pitää ylittää kohdasta jossa autoilija ei edes huomaa mitään suojatietä. Sekä niitä pimeitä risteyksiä joihin tullaan lujaa alamäkeä.

Aika kalliitahan nuo potat näyttivät olevan, mutta ehkä saisin ostettua sellaisen.

3 Comments:

Blogger Näkymätön tyttö said...

Minulla oli peruskoulussa kypärä, mutta en sitä kyllä koskaan käyttänyt. Ennen lukioon menoa sain jostain rohkeutta ja tyylikkäämmän kypärän, koulukin vaihtui keskustaan, kypärälle oli käyttöä enemmän kuin lähiössä. Päätökseni sinetöi hyvä ystävä, jolla oli pyöräonnettomuudessa vammautunut sisar, kypärä tuntui hänen tapaamisensa jälkeen aika pieneltä haitalta. Vähän nololta se tuntuu edelleen, erityisen noloa oli olla ainoa kypärällinen suurehkossa hollantilaiskaupungissa. Olen kuitenkin sen verran vaarallinen pyöräilijä että nolouden välttely ei tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä kypärän välttelyyn. Ei kavereiden mielipiteillä ole tässä iässä enää niin väliä.

6:17 PM  
Blogger http mistress said...

Niin, tässä iässä saa tehdä melkein mitä haluaa ja olla millainen haluaa, eikä ole vaaraa joutua koulukiusatuksi kypärän vuoksi.

7:50 PM  
Blogger Lord B. said...

Minullakin oli pienenä pyöräilykypärä. Se ostettiin kai joskus 80- ja 90-lukujen vaihteen tienoilla. Hirveä styroksipytty, jota en ikinä pitänyt. Nyt yli 15 vuotta myöhemmin olen myös alkanut harkitsemaan uudelleen. Kypärä ei edelleenkään sovi "imagooni", mutta nykyään ne kypärät näyttävät kohtuutyylikkäiltä, eikä miltään kukkaruukulta.

9:19 PM  

Post a Comment

<< Home