Haluan menestyä

Tänään iski taas pitkästä aikaa sellainen ahdistuneen energinen olo, että haluan menestyä. Perkele, haluan päästä jonnekin! Nousta yritysportaissa johtotasolle ja vetää huippupalkkaa. Samalla reissata ympäri maailmaa työasioissa ja elää tavattoman antoisasti.

Oikeasti nautin laiskoista hetkistä tietokoneen ääreessä. Työskentelisin mielelläni vain kuuden tunnin työpäivää jos se olisi mahdollista. Ahdistun kun joudun jättämään kotini pidemmäksi aikaa. Pidän kotihiirenä olemisesta ja haluaisin saada kaiken vain mahdollisimman helpolla.

Mutta elämä tuntuu tällä hetkellä jumittavan. Tai se etenee tasaista tahtia eikä se tunnu riittävän minulle. Nopeampaan tahtiin en edes kykene. Olen kuin firma jossa katsotaan sen olevan huono tapaus vaikka se tekee jatkuvaa voittoa. Mutta kun se ei kasva. Missään ei tapahdu läpimurtoja. Minulla ei ole edes töitä kesäksi.

Haaveilen siitä oikeasta paikasta elämässä. En roolista kotiäitinä (ei, ei, ei) vaan juuri oikeasta työpaikasta vaikka elämä on niin paljon enemmänkin. Haluaisin paikan jossa voisin jatkuvasti edetä eteenpäin, kehittyä ja jossa olisi loistava työyhteisö. Työpaikan jossa työpäivän alkamista voisi odottaa "tänään pääsen näkemään/kokemaan/tekemään sen". Palkalla ei ehkä sittenkään olisi niin suurta merkitystä kun yksin elävä ihminen ei paljoa tarvitse.

Mistäköhän sitä saisi kaivettua esille aloittavia potenttiaalisia yrityksiä joilla ei ole varaa maksaa vielä varsinaisesti palkkaa, mutta joilla on edessä noususuhdanne. Sinne jos ujuttaisin itseni puoli-ilmaiseksi - tai ottaakaa kokonaan ilmaiseksi - ja siten turvaisin itselleni paikan nousevassa tähdessä.

Haavekuvia.