Siisteys

Kun käsi oli kipsissä olo oli tuskaisen turhauttava. Pöly kerääntyi nurkkiin ja näyttöön. Tavarat hyppivät laatikoista esille valloittaen näkyvät pinnat. Keittiön kaapisto ryhtyi vaihtamaan väriä. Tiskit pitivät omia juhliaan. Ahdisti niin vietävästi.

Olen huomannut, että rinnastan asuntoni siisteyden oman pääni järjestykseen. Saan itselleni henkistä rauhaa kun voin katsella siistiä ja yksinkertaista huonetta. Mitä vähemmän tavaroita ja kalusteita, niin sen parempi. Haaveilen DW-kanavalta näkyvistä saksalaisista design-kodeista, jotka ovat pelkistetettyä. Mahtavin oli seinä joka liikkui ja jonka takaa paljastui salaista hyllytilaa.

Sitten kun on sotkuista niin se sotkuisuus tuntuu iskevään suoraan omaan mieleen. Se hajottaa sitä järjestyssä omassa päässäni jota yritän ylläpitää. Silloin kun minulla on kovin sotkuista, niin minäkään en ole henkisesti hyvässä järjestyksessä. Kun kaikki on siistiä, niin minäkin voin hyvin. Jos kaikki on liian siistiä liian pitkään... sitten voi olla että olen napasahtanut.