Kiroilu ja muu ilmaisu

Olen huomannut, että yksi syy miksi osaan välillä ujuttua miesporukoihin "yhtenä jätkänä" on se, että osaan puhua samaa kieltä kuin kuka työmies. Tällaiseen puheeseen kuuluvat osaltaan myös kirosanat. Ei niin, että niitä pitäisi viljellä, mutta kun jokin on "helvetin pahaa", niin se on jämäkkää ilmaisua. Kun olen myös perillä yleisimmistä puheenaiheista (tajuavat sentään jättää minun läsnäollessa petijutut pois), harvemmin joudun jäämään seinäkukkaseksi joka vain kuuntelee ja nyökyttelee päätään.

Minä jollain tavalla pidän kiroilusta. Suomalainen "perkele" on niin vallan mainio sana. Mikään englanninkielinen "fucking hell" tai vastaava ei pääse lähellekään. Mutta kiroilu vaatii myös jonkin verran taitoa. Teinien "vittu"viljely on kielellistä köyhyyttä ja kömpelyyttä ilmaista itseään. En itsekään ole ilmaisun mestari, mutta kirosanoja tulee säästellä. Parhaimmillaan ne antavat juuri sitä särmää sanomiseen kun normaalista puheessa en sitä viljele.

Tosin niitä kömmähdyksiä sattuu aina välillä. Kaikkien kanssa tuollainen ilmaisu ei toimi ja välillä tulee sanomisillaan säikäyttäneeksi keskustelukumppanit.