Sanoja ja sanomia

Tätä blogia kirjoittaessani olen tajunnut sen, että en ole järin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjallisesti. Saan ajatuksen ja lähden ilmaisemaan sitä täällä blogissa. Lopputulos on kuitenkin groteski vääristynyt malli siitä mitä oikeasti yritän sanoa. Päässä pyörivät tasot ja ideat on niin vaikea saada sanojen muotoon. Tuossa muutosprosessissa onnistun aina vääristämään sen alkuperäisen idean. Lopputulos tuntuu kuitenkin aina niin kömpelöltä.

Olen törmännyt joihinkin erittäin hyvin kirjoitettuihin blogeihin, joissa kirjoittaja osaa välittää tekstissään paremmin asian mitä voisi uskoa. Brim tuntuu olevan yksi hyvä esimerkki. Hän osaa laittaa sanoiksi tuskan, kivun ja häpeän niin, että lukijakin se ymmärtää vaikkei itsellä olisi samanlaista taustaa. Olen törmännyt muihinkin masennusblogeihin, joita en ole kuitenkaan kauaa jaksanut lukea, koska ne eivät ole kirjoituksellaan kyenneet valaisemaan minua. En ole tekstin kautta saavuttanut minkäänlaista ihmisen ymmärtämistä. Olisipa meillä kaikilla kyky ymmärtää toisia ja tulla ymmärretyiksi.