Sukupuoli ja ulkonäkö

Sukupuoliroolit

Olen nainen, mutta miellän itseni tytöksi joka pitkään halusi näyttää pojalta. En edelleenkään pane pahakseni poikatyttön ulkonäköä. Nuorempana tein itsestäni tarkoituksella poikamaisemman ja vähemmän näyttävän (ruma on tässä liian voimakas sana). En halunnut miesten seksuaalista huomiota ja samalla halusin edes yhden seurustelusuhteen merkiksi siitä, että en ole täysin kelpaamaton.

Minulla aina ollut jonkin verran vaikeuksia hyväksyä omaa sukupuoltani. Miksi minun pitäisi edustaa niitä joiden pitää saada huonompaa palkkaa, kokea seksuaalista väkivaltaa ja vielä joutua synnyttämään? Miksi minun pitäisi teeskenellä, että nautin kokkaamisesta ja siivouksesta? En minä halua kotiäidiksi. Jos perhe pitäisi perustaa, niin mielummin ottaisin miehen/isän roolin joka voisi keskittyä omaan uraan ja samalla antaa sen toisen osapuolen hoitaa synnyttämisen ja lasten hoitamisen. Olla töissä, edetä uralla ja nousta sosiaalisessa statuksessa. Samalla kun se joku toinen hoitaisi pyytteettömästi ja kunniatta kotona lapset, kodin ja kaiken. En minä halunnut enkä edelleenkä halua "naisen roolia".

Nykyään olen ehkä hieman enemmän sinut sukupuoleni kanssa, mutta en edelleenkään suostu mahtumaan "perinteisen naisen" muottiin. En ymmärrä miksi joku pitäisi siitä muotista enkä ymmärrä kuinka joku saa itsensä siihen mahdutettua ilman että oma identiteetti kärsii. En kuitenkaan halveksu naisia, jotka mahtuvat muottiin ja ovat jotain hyvin erilaista mitä minä. Minä itse yritän seistä naiseuden laitamilla ja murtaa sukupuolistereotypioita.

Ulkonäkö

On vaikeaa sanoa ääneen, että olen tällä hetkellä tyytyväinen ulkonäkööni. Se sanominen on kuin tabu. Ei oikea nainen saa sanoa olevansa tyytyväinen itseensä. Aina on parannettava itseään ja hiottava täydellisyyteen. Mutta sanon sen kuitenkin. Hitot pikkuvirheitä ja muiden mielipiteistä. Olen tyytyväinen. Minulle on ihan sama jos se ei jolle kulle kelpaa. En halua pärjätä ulkonäölläni, vaikka sen vaikutusta ei koskaan voi sulkea pois.

Olen iloinen rintojeni koosta ja siitä, että ne jäivät nykymittakaavalla pieniksi. Minua ahdisti nuorena kun ne vain kasvoivat ja olivat kipeät. Ne olivat tiellä ahtaista paikoista mennessä ja olivat ikävät juostessa. Rintojani vihasin pitkään. Ei siksi, että olisin halunnut eri kokoiset, vaan siksi että ne olivat olemassa. Ne erottivat minut lapsuudesta ja siitä ajasta jolloin oli sukupuolineutraalimpi.

Minussa on paljon kohtia jotka vain ovat. En ole koskaan osannut sanoa, että onko peräni liian suuri ja että onko nenäni väärän mallinen. En edelleenkään ymmärrä millainen ns. oikea peppu on tai millainen kampaus minulla pitäisi olla. Minä en kotona koskaan oppinut vertailemaan omaa ulkonäköäni muihin. Vaatteiden kohdalla se oli helppoa kun minulla oli aina epämuodikkaat käytetyt vaatteet. En edes yrittänyt kilpailla sillä saralla. Mietin onko sillä ollut positiivista vaikutusta, että en ole koskaan lukenut naistenlehtiä. En ole myöskään kokenut, että minun pitäisi olla kuin malli. Olen aina pitänyt malleja ja tv:n ylikauniita ihmisiä epätodellisuutena kuten murhadraamoissa näkyvä verta. TV:n maailma ei ole oma maailmani.

Seksuaalisuus

Seksuaalisuus on osa naiseutta, mutta en juurikaan tunne sitä. Siksi en laittanut tätä otsikkoa pääotsikkoonkaan. Ei ole hirveästi sanottavaa. Olen kateellinen miehen yksinkertaiselle (tai ainakin siltä vaikuttavalle) seksuaalisuudelle, jossa suurimpia ongelmia näyttäisivät olevan, että seisooko ja että löytyykö se oikea kolo. Ehkä on selkeintä sanoa, että nykyajan yliseksistinen media on saanut minut lukkoon kun pitäisi aina olla kykenevä ja haluava. Oli pelottavaa huomata kuinka vaikeaa oman seksuaalisuuden ymmärtäminen on. Ja noloa. Enkä minä ole niin avoin, että pystyisin tästä aiheesta sen enempää jatkamaan.