Ihmisten karvat

Neloselta tuli eräänä iltana dokumentti naisista ja heidän karvoistaan. Katselin kummissani naisia, jotka kärsivät suorastaan karvafobiasta. Eräs käytti joka päivä aikaa käsiensä tarkasteluun ettei siellä vain olisi yhtään karvoja. Toinen yritti olla pidemmän aikaa karvojaan ajelematta, mutta luovutti kesken yrityksen.

Katsoin ja hymähdin. Kummallisia nuo brittinaiset. Kummallisia ovat suomalaisetkin jotka tekevät samaa. Ei kun hetkinen... olenko minä se kummajainen. Kyllä. Minä taidan olla se kummajainen nykyisen yhteiskunnan silmissä joissa oikealla naisella ei ole karvoja muualla kuin hiuksina korsitamassa ja ehkä kulmakarvat. Pornoteollisuus on julistanut, että seksikäs oikea nainen ei omaa karvoja.

Arvatkaa mitä? Minulla on karvoja! Enkä ole luopumassa niistä. Kainolokarvat pidän poissa kesäisin hihattomia paitoja käyttäessä, mutta muuten en katso, että se kuuluu kenellekään onko minulla karvoja siellä tai täällä. Alakarvoitukseni on ja pysyy. Se on luonnollinen alapään suoja. Jaloissani ja käsissäni on hiuksenhienoja vaaleita karvoja, jotka tuntevat hyvin jokaisen tuulenhenkäyksen ja hiuksen hipaisun. Olen pohjolan vaalea ihminen ja nämä karvat ovat vaaleita ja nättejä.

En suostu enkä vaivaudu taipumaan ulkoa syötettyyn malliin siitä, että naisen pitäisi olla karvaton enkelimäinen otus. Enkelimäinen otus jonka enkelimäisyys nousee luonteessa esiin taipuvuutena toteuttaa muiden kaikki ideat esteettisyydestä ja oikeasta käytöksestä (tm).