Löytöretki naistenlehtiin

Lehdet naisille, jotka aihetuttavat minussa vastenmielisyyttä. Voi olla, että en ole tottunut naistenlehtiin. Lapsuudenkodissani luettiin tiede- ja ammattilehtiä, joten en oppinut lukemaan niitä nuorena. Törmään niihin kuitenkin aina lääkäreiden odotusauloissa ja joskus kavereiden luona. Silloinkin enimmäkseen välttelen niitä. Ne ovat vähäinen kosketukseni siihen, joten voi olla näkemykseni on hyvinkin rajoittunut.

Mutta kyseessä on siis naistelehdet. Lehtiä naisille. Mutta minä en mahdu noiden lehtien naiskuvaan. Julkishaastatteluita, meikki&muotivinkkejä ja parisuhdejuttuja. Mainokset ovat vähintään sivun kokoisia esittellen nääntyneitä malleja päällään se jokin joka on "in". Viimeisin kokemus oli jokin brittipainos, jossa suurin osa lehdestä oli sivun tai aukean muotimainoksia. Sitten joukossa oli "artikkeleita" joiden kohdalla kuvat veivät jälleen suurimman osan sivusta. Artikkeleissa itsessään oli vähemmän asiaa ja vähemmän tekstiä mitä maitopurkissa.

Minä jään miettimään, että mitä pointtia lehdellä on muuta kuin aivopestä ulkonäöllisissä asiossa? Jos haluan informoida itseäni, niin luen kunnon artikkeleita. Jos haluan lukea ja sivistää itseäni AIDS-ongelmasta niin haluan lukea jotain muuta kuin pintaselostuksen siitä kuinka joku huippumalli käy Afrikassa ihmettelemässä maailmaa. "En tiennytkään että näin huonosti voi mennä"-kommentein varustettuna. Tai "voi kuinka ne nälkää näkevät oli niin söpöjä". Jos taas haluan viihdyttää itseäni ja ehkä liikuttaakin, niin silloin tartun oikeaan kirjaan.

En kerta kaikkiaan ymmärrä näitä lehtiä. Niiden kapea naismalli ahdistaa ja minun pitäisi muuttaa koko ajatusmaailmani, jotta voisin nauttia niistä. Mutta olin utelias ja kävin lävitse useamman lehden sivut.

Ylen sivuilta löytyi loistava lista naistenlehdistä. Mitäs sieltä löytyykään. Vauva, Häät, Mennään naimisiin, Meidän perhe (ja miksi tämä on vain naisten lehti eikä myös miesten?), Kotivinkki, Trendi, Cosmopolitan... Lehtien linjat edustavat perinteistä naista joka haluaa näyttää hyvältä miesten silmissä, haaveilee valkoisesta hääpuvusta ja pikkupalleroista. Ei siinä vielä mitään vikaa, koska on paljon sellaisia ihmisiä jotka näitä asioita haluavat.

Entä jos näitä asioita ei haluakaan? Entä jos saakin ihan tarpeeksi huomiota miehiltä vaikka kulkisi jätesäkissä. Entä jos ajatus avioliitosta ja lapsista on painajaisten ainesta? Onneksi voi sentään lukea esim Birdyn räväköitä blogikirjoituksia ja nauttia siitä kuinka ne nostavat ajatuksia. Mutta olenko tosiaan niin kummajainen, että yksikään naistenlehdistä ei innosta.

Selasin naistenlehtien kotisivuja lävitse. Ensimmäinen oli Eevassa. Juttu naisjohtajista, mutta ainakin näytetekstin perusteella koko idea oli vesitetty mitään sanomattomaksi sanahelinäksi. Keskiaishäät oli mielenkiintoinen kun kaverit ovat joskus sellaisia ääneen suunnitelleet, mutta tyytyneet lopulta perinteiseen ratkaisuun. Suurin osa jutuista oli kuitenkin niin mitään sanomattomia, ettei niitä viitsinyt tänne linkittää. Täytyy myös myöntää, että hyvin harvaan juttuun tai jutun mainokseen pääsin käsiksi nettisivujen kautta. Sen verran voin olla optimistisempi naislehtirintaman suhteen, että kyllä nuo suomalaiset lehdet näyttävät sisältävän enemmän asiaa mitä tänne tuotavat muotilehdet.

Löytöretken helmenä Idamagazinen juttu kunniarikoksista ja kunniamurhista. Tämä on juuri niitä asoita joista pitäisi puhua enemmän. Tämä oli uusimman lehden teema ja se oli positiivinen yllätys. Idamazine jää kirjamerkkeihin. Arkistokin on täynnä mielenkiintoisia artikkeleita. Kas, tämä blogimerkintä johti siihen, että löysin itselleni "naistenlehden", joka oikeasti kiinnostaa.