Kunniamurhat

Iltalehdessä oli tänään pieni uutinen siitä kuinka Kanadassa islaminuskoinen oli murhannut tyttärensä siksi, että hän ei suostunut pukeutumaan peittävästi. Tätäkin sanotaan vielä kunniamurhaksi, vaikka tyttö ressu ei ehtinyt vielä edes tekemään varsinaisesti mitään.

Kunniamurha on sanana sellainen mihin olemme jo turtuneet. Ensimmäiset pari kertaa olivat shokeraavia, mutta sitten me totuimme. Taas joku idiootti lahdannut perhettään. Se siitä. Kunniamurha on kuitenkin sisällöltään täysin absurdi. Kuinka kukaan(!) voi ajatella, että hänen kunniallaan on enemmän merkitystä kuin tyttärensä/siskonsa elämällä. Sehän on helvetti soikoon vain oman maineen ajattelua. Onko maine todellakin sen arvoista, että tytär/sisko makaa maassa verisenä lammikkona. Eivät sukunsa lahtaajat ole miehiä, vaan sairaita sikoja. Ei siinä saada kunniaa takaisin, se menetetään.

Ja entä se yhteiskunta joka katsoo, että isä/veli teki oikein. Se on yhtä sairas. Ja jos meidän yhteiskuntamme joskus tottuu katsomaan tuota barbaarista raakuutta, se muuttuu yhtä sairaaksi mitä nämä maat jotka hiljaisesti hyväksyvät kunniamurhat.