Blogirintama

Aloittaessani tämän blogin, suomalainen blogirintama oli minulle varsin outo. En ollut koskaan seurannut kuin paria blogia ja niitäkin enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Kun löysin blogilistan, niin lukemiseeni tuli uutta "tehokkuutta". Samalla on tullut seurattua pieniä yhteisöjä (tai ryppäitä) joita jotkin blogit muodostavat.

Itse seuraan omia statistiikkojani ja olen kieron iloinen siitä, että minulla on vain viisi tilaajaa. En saa hankalia kommentteja ja minä saan jaaritella rauhassa ateismin värittämiä juttuja ilman, että kukaan on löytänyt tietään tänne käännyttämään minua. Olen kokenut, että verkkoyhteisöissä on helppo luikerrella sisäpiireihin puoliksi vahingossa, mutta tämän blogin suhteen olen halunnut olla turvallisen piilossa. Julkinen, mutta ei huomiota herättävä.

Olen huomannut houkutusta linkittää tänne enemmän enemmän muiden blogeja ja kommentoida niin tapahtumia, mutta koen tämän julkisen eristäytymisen jollain tapaa myös kiehtovana. Se poikkeaa paljon siitä käyttäytymismallista mikä on normaalia minulle ja samalla saan uuden näkökulman itseeni. Pelkään kuitenkin, että tuollainen linkittäminen olisi askel kohti piiriläiseksi muuttumista, joten yritän pitää itseni kurissa.

Pysytään piilossa itse, mutta kyllä nuo muut osaavat olla mielenkiintoisia.