Naisellisuuden salat

Olen perustyyliltäni varsin poikamainen. En juurikaan kiinnitä huomiota ulkonäkööni enkä ole vuosiin välittänyt seurata muotia.

Mutta välillä iskee halu olla hetken aikaa vähän naisellisempi ja tyylikkäämpi. Hetkeksi iskee halu näyttää positiivisesti paremmalta. Joskus haluan näyttää naisellisemmalta.

Onneksi nuo hetket ovat lyhyitä.

Sillä aina kun keksin, että nyt olisi hyvä idea näyttää naiselta, se menee aina vähän väärin. Viattomalta näyttävät korkkarit muuttuvat painajaiseksi, meikit ovat vanhentuneet jo vuonna 2000, vaatekaappi ei yksinkertaisesti pidä sisällään määritteeseen sopivia vaatteita ja saavun päämäärääni yleensä punaisen hikisen puuskuttavana. Se siitä naisellisuudesta.

Minun on varmaan tässä vaiheessa pakko vetää se johtopäätös, että naiseus on taitolaji. Suurin osa aloittaa sen kanssa harjoittelun teini-ikäisinä. Syntyy pissis-vaihe kun naiseudessa mennään vielä reippaasti metsään, mutta kokemukset kartuttavat naisena olemisen taitoa. Tai ainakin siltä näyttämistä. Jossain vaiheessa suurin osa oppii sen, että jos meikkaa, niin sen ei tarvitse olla täysi sotamaalaus ja jos haluaa olla tyylikäs, niin kaikkein hulluimpia muotioikkuja ei tarvitse seurata. Kahden kumpin paremmalla puolella suurimmat ylilyönnit pitäisi olla jo takana. Tulisi luoda vaikutelma hallitusta naisellisuudesta.

Minä tunnen olevani tuon kehityksen suhteen vielä se 10v tyttö, joka sormi suussa yrittää ymmärtää miltä naiseus näyttää. En kaihoten, mutta niin kuin vieraaseen kulttuuriin tupsahtanut, jonka pitäisi päästä sisälle hyvin outoon kulttuuriin.