Pysytään piilossa

Anonyymia pohdintaa naiseudesta, sen odotuksista sekä siihen liittyvistä ilmiöistä. Sekä muuta siihen viittaavaa.

9.7.08

Ikävistä asioista on mukava vaieta

Sensuuria on monenlaista. On mm. valtiollista, julkaisijan taholta, yhteisön taholta sekä oman pään sisällä tapahtuvaa. Siksi tämäkin blogikin on niin hiljainen, koska sensuroin 99% asioista pois jo pään sisällä.

Valtiollinen sensuuri on yhteinen paha, jota voidaan kansainvälisesti paheksua. Siihen voi myös sopeutua. Yleensä tieto sensuurista kuitenkin aina leviää. Pään sisäinen sensuuri on voimakasta ja täysin salaista. Kukaan ei koskaan saa tietää mitä on salattu. Jäljelle jää harmaa alue, jossa ulkopuolinen epämääräisin valtuuksin oleva henkilö tai taho sensuroi mielipiteen ilmaisijaa. Näissä tapauksissa yleensä sensuroija voittaa, koska sensuroidun on vaikeampi tulla kuulluksi kun yksi ilmaisukanava on suljettu. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa pienelle ihmiselle, jos hänellä ei ole verkostoa.

Sensuuri toimii myös hyvin huomaamattomalla tavalla. Oma kokemukseni on se, että minun ei annettu puhua avoimessa yleisötilaisuudessa, koska tiedettiin, että minulla on aiheesta negatiivisia kokemuksia. Kyseessä ei ollut kaupallinen tilaisuus, enkä edes ollut aikeissa sanoa mitään suoraan negatiivistä, mutta minut koettiin silti positiviisen sanoman uhkaksi. Kukaan muu tuskin tiedosti asiaa kuin minä ja henkilö joka veti tilaisuutta. Oli aika kysymyksille ja mielipiteille. Olin ainoa viittaaja. Tilaisuuden vetäjä katsoi minuun ja kääntyi pois. Silloin vitutti ja vituttaa vieläkin. Olisin tarvinnut annoksen julkeutta. Annetun sanoman piti olla ehdottoman positiivinen, ei realistinen.

Osaksi sen vuoksi muihin tapahtuva sensurointi saa minutkin ärtyneeksi, niin kuin minua olisi sensuroitu. Kun Youtubesta poistetaan jälleen ateistisia videoita sen vuoksi, että ne ovat ateistisia, niin tahdon suhtautua siihen henkilökohtaisesti. Minä olen ateisti. Muut ateistit ovat kanssani samaa "ryhmää". Meitä on sensuroitu! Meitä on sensuroidaan!

Toinen sensuroinnin aalto minkä koen vähemmän henkilökohtaisena, mutta sitäkin pöyristyttävämpänä on Skientologiaa kritisoivien videoiden poisto. Kuinka monesta paikkaa ja kuinka monta kertaa Xenu-tv on jo poistettu Youbesta? Liian usein löytäessään kiinnostavan videon tulee eteen teksti siitä, että juttu on sensuroitu.

Kun sensuuriin törmää liian usein, herää kysymys että kuinka paljon tavaraa oikeasti sensuroidaan? Mitä meiltä jääkään tietämättä? Onko uskonnon kritisoiminen niin vaarallista, että sellainen puhe on pakko poistaa?