Antiluulotautisuus

Huomaan kärsiväni jostain jonka olen päättänyt nimetä "antiluulotautisuuudeksi".

Olen sairas. Se on näitä keväisiä massaflunssia, joita lähes jokainen sairastaa. Flunssa toi mukanaan bakteeripitoiset kaverinsa. Tauti seuraa toistaan aina vain pahentuen. Oikea luulotautinen voisi jo hieman panikoida tässä vaiheessa.

Oikea antiluulotautinen taas huomaa hieman huonon olon, joka on aivan liian mitätöntä, jotta sen vuoksi kannattaisi mennä lääkärille. Sen vuoksi taudin pitää antaa vielä muhia vähintään puoli viikkoa, jos vaikka se menisi ohi. Jos tauti on puolen viikon päästä ennallaan, niin odotetaan viikko lisää. Jos tauti on pahentunut, niin sitten voidaan ehkä ottaa yhteys lääkäriin, mutta sekin vain siinä tapauksessa, että ihmiset ympärillä painostavat ajanvarauksen kanssa.

Sen jälkeen kun lääkärinaika on varattu, niin kaikki oireet tuntuvat mystisesti katoavan. Yhtäkkiä ne joutuvat niin tiukan epäilyn kohteeksi, että oireet eivät uskalla tulla pintaan. Antiluulotautinen on tässä vaiheessa täysin varma, että hälyytys oli väärä ja hän vain tuhlaa lääkärin aikaa. Kun antiluulotautinen pääsee tähän lopputulokseen, lääkärinaikaa on liian myöhäistä perua, joten antiluulotautinen ilmaantuu paikalle sovittuna hetkenä. Lääkäri kirjoittaa tapaamisen aikana pinon reseptejä ja sairaslomaa.

Vasta lääkärin varmistuksen saatuaan antiluulotautinen ymmärtää, että mahtaa oikeasti olla sairas. Oireetkin palavaat takaisin kuin taikaiskusta ja antiluulotautinen osaa antautua sairastamiselle.