Pysytään piilossa

Anonyymia pohdintaa naiseudesta, sen odotuksista sekä siihen liittyvistä ilmiöistä. Sekä muuta siihen viittaavaa.

28.12.08

Työ, stressi ja paskiaiset

Syksy oli jälleen täynnä stressiä, vähäistä vapaa-aikaa ja suorituspaineita. Ja myös epäonnistumisia. Jouduin toteamaan, että vihasin pomoani, vihasin työpaikkaani, mutta halusin silti pitää siitä kiinni kun menetin sen. Jos minulla olisi ollut toinen työpaikka, olisin lähtenyt itse, mutta kokonaan ilman työtä on vaikea maksaa laskuja.

Joulu on mennyt itsepohdiskelun merkeissä. Työn menettämisestä ei voi syyttää yhtä asiaa. Pomo inhosi minua, tuli taantuma, en ollut tarpeeksi hyvä, tein väärää työtä, olin avoin huonoista työolosuhteista. Olin ensimmäisenä vähennettävien ihmisten listalla. Ammattillinen itsetunto on vähissä, mutta työhaastatteluja varten pitää harjoitella itsevarmuuden illuusiota.

Vaikka minun pitäisi olla skarpata ja kehittää tänä aikana itseäni, olen sijoittanut tämän ajan lomailuun ja etäisyyden ottamiseen. Tajusin että olin syksyllä muuttunut etäiseksi ja kärttyisäksi. Olin ikävä ja täysin omissa huolissani. Mahdan tehdä uudenvuoden lupauksen ja parantaa tapojani.

Pysäyttävä seikka kuitenkin oli se, että tajusin tuleeni lähemmäksi pomoni persoonaa.

Jos meidät jätettiin samaan pöytään kahdestaan niin istuimme hiljaa. En keksinyt mitään yhteistä puheenaihetta. Jos yritin jotain, niin mikään aihe ei napannut. Hänkään ei yrittänyt. Istui jäätävän hiljaa ja teki samalla jotain pientä. Jos kommunikointia oli, se oli pienissä asioissa huijaamista. Se oli hänen huumoriaan. Tämä sai minut inhoamaan häntä. Hän tuli toimeen vain niiden ihmisten kanssa, jotka olivat tarpeeksi arvokkaita työlle. Niitä ihmisiä joiden käytös muuttuu yöstä päiväksi ihmisestä riippuen. Minä kuuluin siihen toiseen ihmisryhmään.

Tajusin, että olin syksyn aikana siirtynyt lähemmäs tuota ihmistyyppiä. Keskityin ihan vääriin asioihin ja annoin sosiaalisten suhteiden rapistua. Kun minun kanssani yritettiin kommunikoida, olin henkisesti jossain muualla. En ollut saavutettavissa. Katselin kärsimättömän seiniä ja enkä jaksanut paneutua oikeaan aiheeseen. Olin siirtymässä ajatuksiltani ja tunteiltani ihan eri tasolle eikä minulla ollut aikaa tasoittaa tätä sosiaalista eroa. Se sai minut pohtimaan, että jos päätyisin samaan asemaan ja työhön, tulisiko minustakin samanlainen?

Nyt edessä on tasoitus normaalitasolle. Laskujen maksaminen on suurin stressin lähde.